Canon 300D tuotteen saatavuus oli aikoinaan erittäin vahvasti turvattu johtuen sen intensiivisestä jakelustrategiasta. Etenkin alkulanseerauksen jälkeen, kun tuote oli median ja markkinoinnin myötä tehty tutuksi ns. ”suurelle enemmistölle”, sen jakelukanavat muodostuivat hyvin moninaisiksi. Kameraa kaupattiin niin valokuvausliikkeissä, tavarataloissa, kodintekniikkaliikkeissä kuin tietokoneliikkeissäkin. Keskeisen osan kaupankäynnistä muodosti myös verkkokauppa – sitä kauttahan päädyin itsekin tuotteen ostamaan. Tietääkseni Canon ei kuitenkaan itse juuri myy tuotteitaan. Jakelun hoitavat poikkeuksetta jälleenmyyjät, joita voi tarvittaessa etsiä esim. Canonin nettisivuilta löytyvällä haku-toiminnolla. Lisäksi Canonin nettisivuilla on laajat, tasokkaat ja suomenkieliset esittelyt tuotteista. Tämä palvelee mielestäni myös tuotteen saatavuutta, koska etenkin monen verkkokaupan sivuilta on suorat hyperlinkit Canonin tuotesivuille. Toki myös esim. kodinkoneliikkeen myyjä voi hyödyntää näitä tietoja myyntitilanteessa.
Toinen jakeluun, julkisuuteen ja sitä myöten saatavuuteen kytkeytyvä pointti on se, että Canon tuntuu erittäin kernaasti antavan tuotteitaan esittelyyn paitsi painettuun mediaan myös erilaisille nettifoorumeille. Tämä palvelee tuotteen saatavuutta jo pelkästään siksi, että epäkaupallisiltakin foorumeilta saa monesti vinkkejä siitä, mistä tuotteen voi itselleen hankkia. Joko suoraan tai vähemmän suoraan. Ja huomionarvoista toki on, että nettiostaminen on mahdollista vuorokauden ympäri.
300D:n jakeluteiden runsaus selittyi varmastikin osin sillä, että tuote oli nimenomaisesti suunnattu suurelle joukolle – myös niille, jotka eivät välttämättä olleet valokuvausta aiemmin harrastaneet. Jakelu oli siinä mielessä jopa hieman kyseenlaista, että kaikilla valituilla jälleenmyyjillä ei varmastikaan ollut valokuvausalan erityistuntemusta. Tämä ei nähtävästi häirinnyt Canonia. Mainittakoon, että itsekin ostin oman kamerani melkoisen ”sokkona”. Toki olin tutustunut mallin ominaisuuksiin netissä ja lukenut siitä kosolti erilaisia arvosteluita ja käyttökokemuksia. En silti ollut fyysisesti käpistellyt kameraan laisinkaan, enkä kaikilta osin tiennyt, millaista kapistusta olin ostamassa. Sälytin siis vastuuta koko valinta- ja ostoprosessista jopa liiassa määrin omille harteilleni. En kuitenkaan onnekseni kohdannut järin karmaisevia ylläreitä laitteen lopulta kotiin saatuani. (Aiempi kamerani oli tosin myös ollut Canon – sen valmistusajankohta vain ajoittui 70-luvulle.)
Canon ei välttämättä harrasta näin laajamittaista jakelua kalliimpien järjestelmäkameramalliensa kohdalla. Kalliimpia mallejakin saa tosin helposti tilattua esim. ulkomaisista verkkokaupoista, mutta Suomessa niiden fyysisiä myyntipisteitä on selkeästi rajattu. Lieneekin perusteltua väittää, että Canon on näiden tuotteiden kohdalla halunnut luoda jakelusta selektiivisempää, jonka myötä jälleenmyyjillä on enemmän pätevyyttä ja tietotaitoa tuotteiden kauppaamiseen. Tämä on varmasti tarpeen, koska on oletettavissa, että ostajatkin ovat aiheeseen enemmän perehtyneitä. Toki potentiaalisten ostajien määrä on hinnakkaampien tuotteiden kohdalla muutenkin alhaisempi.
No comments:
Post a Comment