Käsiteltäessä Canon 300D digitaalikameraa tulee ehkä hieman yllättäen todettua, että tuotteen lanseeraus perustui aikanaan volyymihinnoitteluun. Asia on yllättävä siinä mielessä, että järjestelmäkameroihin ei varmaan järin usein ole sovellettu tämän tyyppistä strategiaa. Canon oli kameravalmistajista ensimmäinen, joka näin teki. Kilpailijat seurasivat myöhemmin perässä.
300D lanseerattiin muistaakseni vuonna 2004, jolloin digitaalinen valokuvaus oli jo lyönyt itsensä täysillä läpi. Digitaalisten järjestelmäkameroiden hinnat olivat kuitenkin harrastelijoiden kannalta varsin kalliita.. Tilanne muuttui selkeästi Canonin esiteltyä 300D -mallin. Hinta oli – ostopaikasta riippuen – reilusti alle tuhat euroa. Lisäksi tuotteessa sovellettiin ns. pakettihinnoittelua eli monessa liikkeessä kameran mukana seurasi kyseistä kameraa varten suunniteltu kit-objektiivi. Kyseinen objektiivi ei sinänsä ollut rakenteeltaan saati toiminnaltaan kovin ammattimainen, mutta sen optinen laatu todettiin kuitenkin muillakin kuin Canonin suulla kelvolliseksi.
300D:tä ei markkinoitu varsinaisena ammattilaisen työkaluna, vaan markkinointi kohdistui selkeästi alan vanhoihin ja uusiin harrastajiin. Tätä alleviivasi sekin, että kamerasta oli ”kytketty pois” tiettyjä, kalliimmissa malleissa olleita ominaisuuksia. Tämä selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun muuan venäläinen nörtti onnistui hakkeroimaan kameran ohjausohjelmiston ja kytkemään kätketyt ominaisuudet takaisin käyttöön. Ns. murrettu firmware, jota karrikoiden myös ryssäfirmikseksi kutsuttiin, levisi netissä kulovalkean tavoin. Varmaan osin tämän johdosta Canon lanseerasikin pikaisella aikataululla kamerasta kokonaan päivitetyn mallin, joka hinnoittelunsa puolensa jatkoi kuitenkin edeltäjänsä linjaa.
Kuten sanottu, olivat kilpailijat pakotettuja seuraamaan Canonin hinnoittelupolitiikkaa, sillä 300D kaappasi lyhyessä ajassa roiman siivun markkinaosuuksista. Kilpailu onkin viime aikoina tasoittunut ja digitaalisen järjestelmäkameran ostajille on tarjolla monelta valmistajalta tasokkaita ja (tietyllä mittapuulla) edullisia malleja. Hintakilpailu on edelleen kovaa, mutta kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua, on valmistajille tärkeää saada kuluttajat sitoutettua heidän tuotteisiinsa, koska se mahdollistaa myöhemmässä vaiheessa arvokkaiden lisävarusteiden myynnin. Ja koska lisävarusteet on kustomoitu juuri tietylle valmistajalle, ei niiden hinnoittelussa välttämättä tarvitse noudattaa järin aggressiivista linjaa.
Loppuun vielä piskuisen pohdintaa. Mistä minä voin tietää, mitä digitaalisen järjestelmäkameran valmistaminen maksaa? Toki optiset ja runsaasti elektroniikkaa sisältävät laitteet ovat aina hinnakkaita, mutta voidaan varmastikin perustellusti pohtia, onko digikameroiden hinnoittelussa enemmän tai vähemmän mukana myös kermankuorintaa. Samaan aikaan, kun uusia digijärkkäreitä myydään vaikkapa tuhannella eurolla, saattaa kaupan takahuoneessa lojua käyttämättömiä ja tasoltaan vastaavia filmikameroita, joiden hinta on vain kymmenesosa edellisestä. Hintaero ei välttämättä selity ainoastaan uudella kalliilla tekniikalla…Hmmm.
No comments:
Post a Comment