Minä ja markkinointi emme varsinaisesti ole täydellinen pari. Markkinointiviestejä suoltavassa todellisuudessamme oma ärsytyskynnykseni ylittyy harvinaisen usein. Tilanne on kuitenkin kaksiteräinen miekka - ellei peräti kaksipiippuinen haulikko, sillä joissain tilanteissa saatan jopa pitää omasta ärsyyntymisestäni. Tätä tapahtuu etenkin ns. tasokkaamman ja mielikuviin pohjaavan markkinoinnin kohdalla. Arkipäiväisempi mainostelu taasen tuppaa jäämään vähemmälle huomiolle, vaikka toki niitä Gigantin ja Anttilan esitteitä tulee meikäläisenkin taloudessa aika ajoin hypisteltyä. Niiden herättämää välitöntä halua sännätä kauppaan pidän kuitenkin vähäisenä.
Samaista halua ei välttämättä herätä mainostoimistojen kanuunan katkuisissa aamiaispalavereissa kiiltäväksi puunattu mielikuvamainontakaan, mutta kyseisiä markkinointiviestejä tulee vaan monesti jäätyä tuijottamaan hieman pidemmäksi aikaa. Ja usein sekavin tuntein. Nuoremmalle ikäpolvelle kohdennettu markkinointikuvasto kun tuppaa usein liikkumaan jossain populaarikulttuurin, rockin, muodin ja yleisen pinnallisuuden leimaamassa valitettavan kiehtovassa maastossa. Häiritsevintä lienee se, että sillä kuvastolla ja koodistolla pyritään - ja varmasti myös onnistutaan vaikuttamaan ihmisten ajatteluun. Mainonta luo trendejä ja ihanteita, jotka koetaan viileinä ja tavoiteltavina, mutta joiden taustalla haiskahtaa tai pikemmin lemuaa pelkkä raha ja voitontavoittelu. Mainosmaailmassa liikkuvat suuret fyrkat ja luovuuttakin on eittämättä kosolti ilmassa, mutta moraalisille ja eettisille kysymyksille jätetään harvemmin sanansijaa. Eli siis sille, mitä siitä kaikesta seuraa. Samaan aikaan toki riemumielin toitotetaan, että markkinointi kiihdyttää talouskasvua ja luo ympärilleen (taloudellista) hyvinvointia. Näin eittämättä onkin. Eri asia on, korreloiko se yleisen onnellisuuden kanssa. Jokin aika sitten TV:ssä pyörineen Diili -ohjelman tuloksena synnytetty Ignis Oy peräti uhosi ”pelastavansa” Suomen palkkaamalla tuhansia taitavia markkinoijia palvelukseensa. Toivotan vilpittömästi onnea yritykseen, joka lienee vielä kesken.
Edellä kuvatun perusteella voisi tietysti kuvitella, että allekirjoittanut olisi täysin immuuni markkinoinnin heittämille kulutushaasteille ja sen suoltamille laskelmoiduille koodeille.. Ja paskat. Usein on tunne, että meitsiä viedään kun pässiä narussa. Kyseenalaisesta nihkeilystäni huolimatta koen koko mainosmaailman kuitenkin jollain tapaa kiehtovana, joka monasti onnistuu paitsi naruttamaan myös naurattamaan mua. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vuosi takaperin musiikillisilta ansioiltaan vaatimattoman Arockalypse –levyn julkaissut Lordi, jonka nokkamies myös Tomi Putaansuuna tunnetaan. Sittemmin Euroviisutkin voittaneen bändin merchandise -politiikka on ollut jokseenkin häkellyttävää. Kaupoissa on perinteisen bändisälän lisäksi tarjolla sen seitsemän sortin Lordi-tuotetta: Lordi-colaa, Lordi-namuja, Lordi-sarjakuvia jne. Rovaniemellä aukesi taannoin monsterin (ja joulupukin siivittämänä) Lordi’s Rocktaurant –baari ja onpa Lordi-kebabiakin kuuleman mukaan jossain päin tarjolla. Huvittavinta touhussa lienee se, että koko homma myötäilee harvinaisen tarkkaan amerikkalaisen Kiss –yhtyeen meininkejä, joka tiettävästi on Tomi Putaansuun suurimpia innoittajia. Kyseinen bändi oli ja on kait edelleen jonkin sortin uranuurtaja rockin ja kaupallisuuden yhdistämisessä. Lordin keissistä on kuitenkin itselläni vaikea muodostaa selkeää mielipidettä. Yhtäältä on kyse puhtaasta bisnes-ajattelusta, toisaalta taas mäntin poikamaisesta unelmatehtailuista.
Toinen tuore esimerkki aivan helvetin ärsyttävästä, mutta silti kiinnostavasta markkinointikikasta on Internetin YouTube –videopalvelussa liikkuvat underground-henkiset videoklipit, joiden kätkettyjen jälkien on useissa tapauksissa todettu johtavan suuryritysten tai Suomessa esim. SubTV:n (linkki aihetta käsittelevään videoklippiin) markkinointiosastoille. Tässä tapauksessa puhutaan käsittääkseni ns. sissimarkkinoinnista, joka ainakin nykylainsäädännön vallitessa kolistelee laillisuuden rajoja ja osin siksi näyttäytyykin jossain määrin kiehtovana ilmiönä. Vaivaannus on silti ainakin itselläni samanhenkisesti läsnä.
Pienenä yhteenvetona siis todettakoon, että markkinointi on mielestäni puoleensavetävä ilmiö. Mutta nimenomaan Ilmiö. Omaa sisäistä markkinoijaani en ole löytänyt, enkä taida löytääkään. Ja sitä ei välttämättä nykymaailmassa katsota hyvällä. Heikkona hetkenä käykin välillä jopa mielessä, että onko markkinointia kritisoiva ihminen itse vain epäonnistunut markkinoija. :D
Tänään, tässä ja nyt
Markus Myllymäki
Jälkikirjoituksena vielä huvittava esimerkki sissimarkkinoinnin saralta. Taannoin markkinoille rynnistänyt kiinteistövälitysfirma Igglo herätteli ruohonjuuritason pöhinää, ”unohtamalla” mukamas yrityksen sisäiseen käyttöön rustattuja markkinointimuistioita Kalastajatorpan miestenhuoneeseen Asuntomarkkinat –seminaarin yhteydessä. Sanomattakin selvää, että yrityksen nettisivut olivat tuossa vaiheessa jo pystyssä rekrytointikaavakkeineen kaikkineen. Niin hassua.
(kuva, ja aihetta käsittelevä juttu: Helsingin Sanomat 7.1. 2007)


2 comments:
KOMMENTTI MINÄ JA MARKKINOINTI-POSTAUKSEESI
Visuaalinen mainonta on varmasti huomiota herättävintä mainontaa. Mielenkiintoista olisi selvittää, miten digi-tv:n yleistyminen kotitalouksissa vaikuttaa kanavanomistajien saamiin mainostuloihin analogisilla tv-kanavilla mainostavilta. Näin digi-tv-siirtymäaikana olisi mielenkiintoista seurata myös, lisääntyvätkö vain digi-tv-vastaanottimella näkyvistä mainoksista saadut mainostulot sitä mukaan, kun digi-tv:t kotitalouksissa yleistyvät. Pidän täysin mahdollisena, että mainostajat lisäävät mainontaa Internetissä, jos digi-tv:n yleisyys ei nouse 100 %:iin elokuun 2007 loppuun mennessä niissä kotitalouksissa, joilla on ollut käytössään analoginen tv, silloin digi-tv-lähetykset aloitettiin.
Blogissasi esille tuomasi sissimarkkinointi Internetissä voi mielestäni liittyä siihen, että mainostajat etsivät varovaisesti uusia markkinointikanavia (no jaa, tuntuu ehkä vähän kaukaa haetulta). Internetmainonnan tavoittavuuden seuraamisen kuvittelen olevan helpompaa kuin tv-mainonnan. Kuinka yleistä sissimarkkinointi Internetissä oikeasti on?
Visioni on, että mainonta Internetissä lisääntyy, kun digi-tv:n lunastamattomiin vuorovaikutteisuuslupauksiin pettyneet kuluttajat etsivät vuorovaikutteisuutta Internetistä laajakaistaliittymillään, tulevaisuudessa ehkä jopa koko maahan saatavilla olevalla langattomalla laajakaistaistaisella Internetyhteydellä. Entä millainen kilpaileva teknogia IPTV on digi-tv:lle tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi?
Tilastojen mukaan digi-tv tai digiboksi on 51 %:lla kotitalouksista (Finnpanel 8/2006). Liikenne-ja viestintäministeriön TV2007 jouluraportin arvion mukaan digi-tv tai digiboksi on ollut noin 58 %:lla kotitalouksista marraskuun 2006 lopulla.
Televisiomainonnan tulevaisuus herättää toden totta kysymyksiä. DigiTV-aikaan siirtymiselle ei välttämättä ole vaihtoehtoja (analoginen lähetystekniikka on teknisesti tiensä päässä) mutta tapa, jolla uusi tekniikka on kuluttajille lanseerattu, herättää syystäkin närästystä. Katteettomat lupaukset ja lässähtäneet visiot ovat olleet toiminnalle leimaa-antavia. En silti usko, että kovinkaan moni televisio pysyvästi pimenee ensi elokuussa. Tosin; enpä kyllä itse vielä digiboksia omista, enkä totta puhuen tiedä tuleeko tilanne muuttumaan ensi elokuuhun mennessä...
Televisomainonnan fokus tullee kuitenkin yhä enenevässä määrin muuttumaan suoran ohjelmasponsoroinnin ja tuotesijoittelun suuntaan, josta on nykyään jo paljon esimerkkejä. Suosituilla ja vähemmänkin suosituilla ohjelmilla on monasti yksi tai useampia sponsoreita, joiden logoja ja mainoslauseita ei todellakaan pyritä kätkemään. Tämäkin lienee ainakin joiltain osin digiajan ennakoimista - mahdollistaahan digitaalinen tekniikka yhä helpommin varsinaisten mainostaukojen ohittamisen.
Internetin ja television jonkinasteista synteesiä pidän tulevaisuudessa jokseenkin varmana. Sisällöt alkavat limittyä (tälle oli joku termikin, jota en muista) ja myös televisiolähetettä aletaan yhä enemmän ja enemmän katsoa tietokoneella. Muotoaan inhimillisemmäksi muuttava tietokone on tosin monessa kodissa muovautumassa muutenkin kodin viihdekeskukseksi.
Murheellista kuitenkin on, että itse olen tästä kehityksestä auttamattomasti kuutamolla. Kouvolasta aikanaan käytettynä ostamani Salora-televisio ei täytä ajan sille asettamia vaatimuksia ja kiinnostus rinnakkaisten mediasisältöjen seuraamiseen sekä interaktioon on pysynyt valitettavan vähäisenä. Elän teknisessä mediatyhjiössä, jossa on vallallaan ikuinen "ohjelmansiirtoketjun mittaustauko". :D
Post a Comment